Ostin välipäivien alesta kirjan "Laihdu, älä laihduta" (Ben Fletcher, Karen Pine, Danny Penman). Kirjan pääviesti on se, että laihduttaminen ei ole kiinni ravintotietoudesta, kalorienlaskennasta tai itsekurista vaan piintyneistä tavoista. Tämähän sopii minulle kuin nenä päähän!? Uskoisin, että kaltaiseni "harrastelijan" ei tarvitse tietää yhtään nykyistä enempää kaloreista, rasvoista, hiilihydraateista ja proteiineista. Itsekurin puutteesta olen sen sijaan ajatellut kärsiväni. Ja nyt tämä kirja kertoo minulle, että ongelmana onkin liika rutinoituminen! Voin kyllä senkin tunnustaa. Joten kokeillaanpa tätä - jos en laihdu niin ehkä ravistelen vähän muuta jumittuneisuuttani?

Huomenna (olisi tietysti ollut kekseliäämpää aloittaa joskus mulloin kuin 1.1., joka kaiken lisäksi on maanantai) siis mielenkiinnolla alamme suorittaa ensimmäistä tehtävää, joita kirjassa on kaikkiaan 28:lle päivälle. Olen vähän miestä yrittänyt houkutella mukaan, saapa nähdä...

Laihdutushistoriani on siis se, että olen yrittänyt herkuista kieltäytymisen kautta laihduttaa n. 15-vuotiaasta. Silloin minulla ei ollut ylipainoa. Nyt on. Olisinpa silloin alkanut lisätä liikuntaa naurettavan itseni vahtaamisen sijasta.

Kaksi ja puoli vuotta sitten koin jonkinlaisen valaistumisen, aloin harrastaa liikuntaa ja järkeistää syömisiäni ja paino putosi suht kivuttomasti kymmenisen kiloa. Viime syksy Yhdysvalloissa toi muutaman kilon takaisin, ne oli pudotettu kesään 2006 mennessä. Vaan ne ovat taas tulleet syksyllä takaisin. Oli kiire, liikunta ei houkutellut, turvotti ja lopulta ei sitten enää edes viitsinyt yrittää. Keskitin kaiken energiani siihen, että "tammikuussa aloitan uuden elämän". Tässähän sitä sitten ollaan.

Ylipainoa on tällä hetkellä viitisen kiloa, eli ei paha ollenkaan. Kokemuksesta tiedän, että muutaman kilon kevyempänä tunnen oloni jo aivan toisenlaiseksi. Asenteessani on onneksi tapahtunut jo muutoksia. Siihen ovat vaikuttaneet se alkuperäinen painonpudotus ("pystyn sittenkin onnistumaan jossain"), ehkä yleinen elämäntilanteen paraneminen, kuukaudet Yhdysvalloissa (tämä on julmaa, mutta tuntui hyvältä suhteuttaa itsensä siihen niin vakavammin ylipainoiseen kansaan), e-pillereiden lopettaminen vuosi sitten. Nyt tiedän senkin, että onnellisuus ei ole (suoranaisesti) kiloista kiinni, mutta sitä vaan on niin fyysisesti kuin henkisestikin parempi olo kun harrastaa liikuntaa, syö järkevästi ja on sitä kautta myös hivenen kevyempi.

Tästä siis lähdetään liikkelle. Laihtumis-, ei laihdutuskuuri!